29. toukokuuta 2020, 13:08

jazzin ja klassisen pianistin aivot

Facebook-osuus Twitter-osuus

jazzmuusikoiden aivotoiminta on oleellisesti erilaista kuin klassisen musiikin muusikoiden, vaikka he soittavat samaa musiikkikappaletta.

Max Planck Institute for Human Cognitive and Brain Sciences-tutkimuslaitoksen (MPI CBS) tammikuussa julkaisemassa tutkimuksessa havaittiin, että näillä kahdella alalla työskentelevillä muusikoilla on huomattavasti erilainen aivotoiminta, vaikka he soittavat samaa musiikkia.

tutkimus voisi osaltaan selittää, miksi muusikot näyttävät kunnostautuvan jommassakummassa tyylissä, eivätkä yleensä kummassakaan.

tutkimuksessa hahmotellaan pianonsoitossa kaksi vaihetta: mitä pianisti aikoo soittaa – eli mitä koskettimia hän painaa – ja miten hän aikoo soittaa – mitä sormia hänen tulisi käyttää.

klassisilla pianisteilla on tapana keskittyä toiseen vaiheeseen – ”miten”. Tämä tarkoittaa, että he keskittyvät tekniikkaan ja persoonalliseen ilmaisuun, jonka he lisäävät teokseen.

Jazzpianistit taas keskittyvät ”mihin”, eli he ovat aina valmiita improvisoimaan ja sovittamaan soittamiaan nuotteja.

tutkimuksessa oli mukana 30 ammattipianistia, joista puolet oli jazz-ja puolet klassista.

kummallekin ryhmälle näytettiin käsi, joka soitti sointusarjaa valkokankaalla. Sekvenssi oli hajallaan virheitä harmoniassa ja sormituksessa. Pianistit joutuivat jäljittelemään käsien liikkeitä ja reagoimaan epäsäännöllisyyksiin, kun taas heidän aivosignaalinsa tallennettiin päässä olevilla antureilla.

 Jazz-ja klassisen pianistin

tutkimuksessa havaittiin, että jazz-ja klassisen pianistin aivoissa tapahtui erilaisia prosesseja. Erityisesti jazzpianistien aivot alkoivat suunnitella uudelleen nopeammin kuin klassisen pianistin aivot.

tutkimuksessa havaittiin, että klassiset pianistit keskittyivät soittonsa sormitukseen ja tekniikkaan, kun taas jazzpianistit olivat valmiimpia muuttamaan soittamiaan nuotteja improvisoidakseen ja sovittamaan soittoaan odottamattomien harmonioiden luomiseksi.

”jazzpianisteista löysimme neuraalista näyttöä tälle joustavuudelle harmonioiden suunnittelussa pianonsoitossa”, sanoo tutkija Roberta Bianco.

” kun pyysimme heitä soittamaan harmonisesti odottamatonta sointua tavallisen sointukulun sisällä, heidän aivonsa alkoivat suunnitella toimintaa uudelleen nopeammin kuin klassisen pianistin. Näin ollen he pystyivät paremmin reagoimaan ja jatkamaan suoritustaan.”

Jazz-ja klassisen musiikin pianistit

kuitenkin menestyivät jazzyhtyettä paremmin poikkeavien sormitusten seuraamisessa. Heidän aivonsa osoittivat enemmän tietoisuutta sormituksesta, minkä seurauksena he tekivät vähemmän virheitä pelatessaan.

tutkijat päättelivät, että jazzin ja klassisen musiikkityylin vaihtaminen voi olla haastavaa jopa vuosikymmenten kokemuksella varustetuille muusikoille.

he siteerasivat jazzpianisti Keith Jarrettia, jolta kysyttiin kerran haastattelussa, haluaisiko hän tehdä konsertin, jossa hän soittaisi sekä jazzia että klassista musiikkia: ”ei, se on hulvatonta”, hän sanoi. ”Se on piiri. Järjestelmäsi vaatii erilaisia virtapiirejä jommallekummalle noista kahdesta asiasta.”

Lue lisää tutkimuksesta täältä.

 Facebook-osuus  Twitter-osuus

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.